Mulla on kaveri pikkuisin,

teille esitellä hänet haluaisin,

vaan arvatkaapa tuota,

eikö hän oikein minuun luota?

Vai mikä on, kun juttelee kyllä,

mut piilottelee jossain alla tai yllä.

Eli aika Ujo on hän esiintymisille,

mut ehkäpä joskus viel saapuu estradille.

Leipurityttö kertoo Ujolle salaisuuden:

Kuulehan Ujo, tämän kerron sinulle vain:

unta näin kerran ol kaulallain,

kauniita ruusuja lein lail.

Yht’äkkiä  pistikin mua piikki pieni tai suuri,

ja kuvittelin mua tuo  lei puri, mut mua purikin onni ja tuuri,

kas, kun  siitä sain leipuripureman tään,

ja leipurin hatun valkean nyt  päässäni näät.